01.04. Etätehtävä

Etäpäivän teemanamme tänään on ergonomia ja oman työkyvyn sekä jaksamisen ylläpitäminen. Asiakaspalvelu, jatkuva seisominen ja käsillä työskentely on pidemmän päälle kropalle ja henkiselle hyvinvoinnille välillä tosi raskasta ja kuormittavaa.

Sen takia olisi tärkeää löytää keino itselleen, millä ylläpitää omaa jaksamista + hyvinvointia.

Pidän itse tässä tärkeimpänä positiivisuutta. Saattaa tulla päiviä vastaan millon tuntuu, että on tosi väsynyt ja mikään ei tunnu menevän nappiin. Näinä päivinä varsinkin on tärkeää pitää mieli positiivisena ja tehdä sillä päivästä hyvä. 

Kun itse olet iloinen, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä ympärilläsi olevat ihmisetkin saavat syyn hymyillä.

Näin jaksat työpäivän ja olet parempi työntekijänä. 

Ergonomiasta huolehdin istumalla aina kun on vaan siihen mahdollisuus, jotta keho pystyisi lepäämään edes sen hetken. 

Mulla paljon parantamista ergonomian suhteen. Yritän työskennellä mahdollisimman rentona, ja tarkkana missä asennossa työskentelen.

Silti hartiat lähes aina jumissa. 

Amisstylessa ergonomiasta huolehditaan missä asennossa työskentelet. Ettei leikkaa ranne solmussa tai kädet korkealla. Föönataan hius mahdollisimman kuivaksi ennen, kun alkaa työstää pyöräharjalla. Kikkaillaan että työ olisi mahdollisimman vähän väsyttävää, nopeaa, tarkkaa ja tehokasta. 

Ja pitää itse huolehtia siitä että venyttelee ja jumppaa jotta keho jaksaa mukana.

Urheilen paljon mikä helpottaa paljon omaa jaksamista. 

Oon ihmisenä ahkera tekemään töitä, siinä mulla ehkä isoin ongelma. Pitäisi muistaa ottaa niitä lepopäiviä. 

Teen koulun ohella töitä, josta olen todella kiitollinen ja ylpeä että mulla edes niin kiva työpaikka mikä on tehnyt sen mahdolliseksi. Tein yli kuukauden koulun ohella töitä niin, että menin suoraan koulusta töihin koko loppu illaksi ja viikonloputkin vietin töissä. 

En itse edes huomannut miten väsynyt olin fyysisesti, että henkisesti. Tämän urakan loppupuolella tunsin vaan aneemista oloa, ja saatoin vaan purskahtaa itkuun pelkästään siitä, että mulla oli niin isot suorituspaineet.

Pikkutarkkuus ja itseni jatkuva haastaminen olemaan parempi opiskelijana/työssä sekä ihmisenä on samalla suurin vahvuuteni ja samalla heikkouteni. Tiedän sen olevan mun tapa käsitellä oman yksityiselämän asioita. Se antaa mulle tunteen, että hallitsen elämääni hyvin, ohjakset ovat mulla.

Tämän ”karanteenin/koronan aikana” kun töistä lomautettiin ja opiskelut suoritetaan etänä, on saanut musta sen aneemisen ja tietylaisen ahdistuneisuuden tunteen kokonaan pois. 

Kun ns. pakosta pistettiin ottamaan ittelleen aikaa. Se on tehnyt tosi hyvää mulle. Jaksan keskittyä asioihin ihan eri tavalla.

Jos stressaan jostain asiasta, asiasta riippuen joko hoidan sen asian samantien tai sysään syrjään hetkeksi ja keskitän ajatukset asioihin mitkä saavat mut iloiselle päälle.

Kuuntelen musiikkia ja teen asioista mistä nautin. 

Tai soitan poikaystävälleni, hänellä aina ollut kyky saada mut rauhalliseksi ja saa kaikki murheet katoamaan. Ihan sama mitä elämässä tapahtuu, hän tekee jokasesta päivästä parhaan mahdollisen.

Mietin niinä hetkinä kun murehdin asioista, miten pieniä ne on loppujen lopuksi.

Oon onnekas että mulla on perhe ja läheisiä jotka välittävät musta aidosti.

Se tekee musta maailman onnellisimman. 

Kuvia/muistoja mitkä saa mut iloseksi: